Suomen Turku

avatar_anittaahonen_120x120Vietin Tampere-päivää Turussa. Hain turkulaisten rahat ja hummasin ne Tampereella. Viha-rakkaussuhdettamme Turkuun korostetaan usein. Legenda taitaa elää enemmän vitseissä ja Ile Kanervan tekstiviesteissä.

Teekkareilla tosin on Ei-turkulainen osakuntansa, joka matkaa keväisin Turkuun hyppimään torille, jotta Turku vajoaisi mereen.

Turku on keskipisteenä, kun joulurauha julistetaan. Sitten voikin laittaa Juicen Sika-kappaleen soimaan, olla omissa marinadeissaan ja pyöriä omilla pihoillaan. Tai käydä Kalevankankaalla morjestamassa tuttuja.

Turuilla ja toreilla on vanha sanonta. Toriparkkia on Turussa maan alle soviteltu 1990-luvulta asti. Arviolta parkkiluola valmistuu vuonna 2020 tai 2021. Parkkiluolan rakentaminen on kohdannut suurta vastustusta, ja päätöksenteon pitkittymisen on kutsuttu leimaavan turkulaista päätöksentekokulttuuria. Heimoeroista huolimatta, tässä on jotakin hämäläistä. Entäs Turun tauti? Vanhat kulttuurihistoriallisesti merkittävät rakennukset raivattiin uudisrakennusten tieltä. Kovaa peliä Bostonissa. Meillä on omat kiistamme ratikasta, Pyhäjärven rannan rakentamisesta tai tavara-aseman siirrosta. Pitäisiköhän se lahjoittaa Turkuun?

Mennään Turkkuse kaataan viinaa kurkkuse! Mieluiten teen sen Uudessa Apteekissa tai Koulussa Lehtorin, Maisterin tai Reksi-oluen seurassa. Turun ravitsemisliikkeisiin olen karannut kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla Aslak-kuntoutuksesta Petreasta. Ymmärsin kuntoutuksen jälkeen irtisanoutua, erota poikaystävästäni ja ryhtyä koomikoksi. Toisella kerralla Meri-Karinasta, jossa kuntouduin syövän jälkeen viime kesänä. Kirkkovenesoudun jälkeen jätin makkaranpaiston väliin, hyppäsin föliin, tutustuin Lehtoriin ja päätin ryhtyä toipilaasta kuntoutujaksi.

Minulla on vahva Turku-side. Turkulainen kummityttöni valittiin viime vuonna Turun flikaksi. Ei hätää. Isä ja äiti ovat tamperelaisia. Tamperelainen kummityttöni pääsi Turun yliopistoon ja isäni lusi Kakolassa. Molempiin on vaikea päästä sisään ja vaikea päästä ulos. Toisella on toivoa ja toinen on kuollut.

Keikkailin kesällä Nauvossa ja Paraisilla. Nauvoon palaan ensi kesänä uudelleen, koska saaristossa paistaa aina. Enkä koskaan unohda taksikuski Peteriä, joka ajoi minut taksilla Turusta Tampereelle haettuaan ensin minulle matkaa varten olutta.

Kommentti artikkeliin “Suomen Turku”
  1. avatar Sanna sanoo:

    Olipa vaihteeksi hauska lukea ei-rasistinen juttu etelänaapuristamme, kiitos 🙂 … Tuo ”hyppäsin föliin” jäi mietityttämään, että jos ”hyppää jonkun föliin”, niin vasta sitä seuraa kirkkoveneen soutaminen … Ja jos taas ”hyppää Föriin”, niin saattaa löytää itsensä vaikkapa Joen päältä … ;=)

Jätä kommentti

css.php